Kolttakoru juhlistaa kolttasaamelaisten merkkivuotta

Sääʹmneezzan lij väimmaš, tieʹtti da vuäinn pue´tti ääi´j, huõlli, mooččâd da siõrri. Kolttasaamelainen nainen on sisukas, tietävä ja näkevä, huolehtiva, kaunis ja leikkisä. Näin kolttasaamelainen määrittelee itse naisensa.

Yksi näistä kolttasaamelaisista naisista on kantanut korvissaan kauniita korvakoruja 1900-luvun alkupuolella Suonikylässä, yhdessä seitsemästä kolttasiidasta Petsamon alueella. Ehkä hän on pukeutunut parhaimpiinsa juhlapäivää, kenties häitä varten. Asetellut šaamšiǩin päähänsä, kauneimman silkkihuivinsa siihen päälle, pukeutunut pitsikoristeiseen kolttahameeseen ja juhlaa varten ommeltuun uuteen kuurtaan. Kietonut pauloilla karvakengät jalkaansa ja rientänyt muutaman talon päähän onnittelemaan juhlaparia, saikastelemaan, seurustelemaan ja tanssimaan katrillia. Talvi Suonjelissa oli sosiaalista ja yhteisöllistä aikaa, silloin kylästeltiin ja kokoustettiin, tehtiin käsitöitä ja taamottiin ajohärkiä. Ja tietenkin myös tanssittiin, leikittiin ja leu’ddattiin.

Petsamon kolttakorujen esikuva Kansallismuseosta. Lähde: Ilari Järvinen, Museovirasto

Kevään tullen perheet lähtivät poroineen kukin omille sukumailleen kulkeakseen luonnonkierron mukaan kevätpaikoilta kesäpaikoille, sieltä syyspaikoille ja keskitalveksi taas takaisin talvikylään. Kolttasaamelaiset viettivät puolipaimentolaista elämää yhteisymmärryksessä luonnon kanssa. Samalla koltat kuitenkin ymmärsivät, etteivät kaikki ajattele luonnonrikkauksista samalla tavalla kuin he. Siksi kolttasaamelaiset neuvottelivat maan ja vesien käyttöoikeuksista ja kirjasivat mustaa valkoisella kulloisenkin hallitsijan kanssa jo varhain. Vanhin Gramotaksi kutsuttu Suonikylän arkiston säilynyt asiakirja on vuodelta 1601.

Mutta mistä korvakorut ovat Suonikylään päätyneet? Ja kenen korvissa ne ovat aikoinaan kimallelleet? Arvelen, että korut ovat kulkeutuneet kylään pomorikauppiaiden mukana idästä päin, olihan Suonikylä suositun kulkureitin varrella. Vajaan 200 asukkaan Suonikylässä eleli seitsemän sukua. Korvakorujen kantaja on ollut joku näistä rouvista: Feodoroff, Fofonoff, Gauriloff, Kiprianoff, Moshnikoff, Semenoff tai Sverloff. Minä kuulun näistä vahvimmin Gauriloffin ja Sverloffin sukuihin, joten on mahdollista, että joku esiäideistäni on nykyisin Suomen kansallismuseossa säilytettävien korujen alkuperäinen omistaja. Varmaa tietoa ei tosin ole, mutta ajatus on kiehtova. Oli korut sitten alunperin kenen tahansa, ne ovat meidän kolttasaamelaisten yhteistä perintöä. Ja onneksi meillä on taas mahdollisuus niistä iloita, kun Kalevala Koru on ottanut vuosien tauon jälkeen Petsamon kolttakorut -korusarjan uudelleen tuotantoon. Miten tuotantoon päädyttiin, sekin tarina lienee lyhyesti kertomisen arvoinen.

Korusarjan kasvona on Heidi Gauriloff, nuori kolttasaamelainen taiteilija, joka aikuisena opetteli sukunsa kielen ja tekee nyt koltankielistä musiikkia, taidetta ja perinnekäsitöitä.

Aloitin Kolttakulttuurisäätiön asiamiehenä noin kaksi vuotta sitten. Kolttasaamelaisten asuttamisen 70-vuotisjuhlavuosi oli mielessä jo silloin. Työnkuvaani kuuluu kolttasaamelaisen kielen ja kulttuurin säilyttämisen ja elvyttämisen eteen työskentely. Pienen onnenkantamoisen avustamana istuin Kalevalaisten naisten liiton puheenjohtajan vieressä eräässä kokouksessa ja kysyin häneltä, löytyisikö vanhoja Kalevala Koruja heidän kontaktien kautta. Pohdin ääneen, ettei vanhaa Kalevala Korun kolttakorua enää tahdo saada mistään. Keskustelu johti siihen, että ehdotimme Kalevala Korulle Suonikylän kolttakorun ottamista uudelleen tuotantoon juhlavuoden 2019 kunniaksi – ja nyt se toteutuu. Koru on uudistunut, raikastunut ja keventynyt, mutta henkii edelleen sitä samaa muotokieltä ja kiehtovaa kauneutta, jota se edusti jo sata vuotta sitten. Me kolttasaamelaiset naiset luotamme vaistoomme, annamme intuition johdattaa meitä oikealle tielle elämän risteyksissä. Tässä on käynyt juuri niin, mennyt aika on kohdannut nykyisen, ottanut mukaansa ja vienyt meitä yhdessä eteenpäin. Samaa vaistoa toivomme kaikille muillekin naisille, jotka pukeutuvat Petsamon kolttakoruihin: sisukkuutta, itseluottamusta ja viisautta nähdä oma naiseus vahvuutena, jolla suuntaamme kohti tulevaisuutta. 

Kuvassa Suonikylän tyttöjä leikkimässä nuoraleikkiä, eräänlaista hippaleikkiä, 1930-luvulla talvikylässä. Nuora, yleensä suopunki (eli porojen kiinniottamiseen käytettävä heittopaula) solmittiin päistään yhteen ja leikkijät pitivät nuorasta kiinni seisoen suurena renkaana. Yksi meni renkaan sisään kissaksi yrittäen ottaa nuorasta irti uskaltautuvia hiiriä kiinni. Kuva: Eino Mäkinen, Suomen valokuvataiteen museo.

Saamelainen kulttuuri on täynnä saamelaisille itselleen aukeavia viestejä mm luonnosta, eläinten käytöksestä tai saamelaiskäsitöiden eli duodjin kuvioista. Saamenpuku (naisen puku on koltansaameksi sää'mpihhtâz ja miehen puku sää'mmääccaǩ, inarinsaameksi sämimááccuh, pohjoissaameksi gákti), on täynnä sukujen ja alueiden omaa kuviotietoutta. Puku kertoo mistä päin asun kantaja on kotoisin ja mihin sukuun hän kuuluu. Sen takia ei ole oikein muiden kuin saamelaisten pukea saamenpukua päälleen. Mutta Petsamon Suonikylän kolttakorun tarina on erilainen, se on osa meidän yhteistä historiaa ja perintöämme. Toivomme tiedon leviävän korujen mukana kolttasaamelaisista kauas kuin tuntureissa puhaltava tuuli, yöttömän yön valossa valeltava porotokka tai kolttamökin yllä kaamoksessa loimottavat taivaan palot. Ilman mitään rajoja.

Lue teksti koltansaameksi »


Mari Korpimäki

asiamies
Kolttakulttuurisäätiö

Sanastoa:
šaamšiǩ = kolttasaamelaisen vaimon päähine
kuurta = kolttanaisen paita
paula = tiuhtalla eli pirtalla kudottu nauha, jolla pauloitetaan kengät jalkaan
karvakengät = poron koipinahoista ommellut kengät
saikastelu = teen juonti yhdessä seurustellen
katrilli = alunperin ranskalainen hovitanssi, joka on kulkeutunut kolttasaamelaisten tanssiperinteeseen
taamoa = kesyttää
pomori = Venäjän Vienanmeren ympäriltä kotoisin oleva kansanryhmä
leu’dd = kolttasaamelainen musiikkiperinne
Gramota = Suonikylän koltta-arkisto
taivaan palot = revontulet

! Käytät vanhaa selainta jota sivustomme ei tue. Päivittämällä selaimesi varmistat sivuston toimivuuden ja turvallisuuden.