Aina rohkeasti ajassa

Kalevala Korun DNA:ssa kulkee rinnakkain historialliset ja modernit korut. Näin on ollut jo 1940-luvulta lähtien.

Kalevala Korun ensimmäisen malliston perustana oli Kansallismuseon aarteista inspiraation saaneet mallit, mutta modernien korujen osuus on ollut merkittävä jo 1950-luvulta saakka. Ensi askeleet kohti uutta korumuotoilua otettiin kuitenkin jo vuonna 1947, jolloin Kalevala Koru julkisti suuren korusuunnittelukilpailun. Sen tuloksena saatiin tuotantoon useita uusia korumalleja. Kyseinen kilpailu oli Suomen korutaiteen kannalta alkusysäys kohti modernismia. Kirsti Ilvessalo tuli Kalevala Korun muotoilijaksi vuoden 1947 korusuunnittelukilpailun myötä. Hän on tunnettu tekstiilitaiteilijana, mutta hän on myös yksi modernin korun uranuurtajista.

Ensimmäisen pääsuunnittelijan Germund Paaerin jälkeen uudeksi yrityksen pääsuunnittelijaksi valittiin nuori teollinen muotoilija, Eero Rislakki vuonna 1951. Rislakin tavoitteena oli luoda Kalevala Koruun moderni, pelkistetty linjaus. 1950-luvulla ajalle tyypillistä oli suurien kivien käyttäminen koruissa. Rislakki toimi suunnannäyttäjänä ja lähti rohkeasti suunnittelemaan koruja, joissa käytettiin kotimaisia jalo- ja korukiviä kuten Kuortaneen ruusu- ja savukvartsia, Outokummun kromidiopsidia sekä Lapin ametistia ja jaspista. Kalevala Koru ja Kaunis Koru olivat suomalaisten korukivien ensimmäisiä kaupallisia hyödyntäjiä.

"Kalevala Koru ja Kaunis Koru olivat suomalaisten korukivien ensimmäisiä kaupallisia hyödyntäjiä."

Modernin korumuotoilun asema Kalevala Korussa vahvistui entisestään Börje Rajalinin pääsuunnittelijakaudella, joka alkoi vuonna 1956. Modernin korutaiteen läpimurtona Suomessa pidetään Helsingin Artekissa pidettyä nuorten avantgardistien korunäyttelyä vuonna 1958, mihin sekä Eero Rislakki että Börje Rajalin osallistuivat. Näyttely järjestettiin Eero Rislakin aloitteesta. Vasta silloin suomalainen korutaide sai laajempaa huomiota kotimaassa. Rajalinin mukaan näyttely Artekissa avasi tien modernille korulle. 1950-luvun loppupuolella nähtiin ensimmäisiä merkkejä suomalaisen uuden korumuotoilun noususta myös kansainväliseen tietoisuuteen. Eero Rislakin, Börje Rajalinin, Elis Kaupin, Bertel Gardbergin sekä Paula Häiväojan pelkistetyt, geometriset korut saivat myönteistä huomiota Formes Scandinaves näyttelyssä Pariisin Louvressa.

Börje Rajalinin suunnittelema ja Kalevala Korun valmistama uniikki tilateos Hopeahimmeli voitti kultamitalin Milanon Triennalessa vuonna 1960.

Yksi kansainvälinen merkkipaalu oli myös Milanon Triennale vuonna 1960. Rajalinin suunnittelema ja Kalevala Korun valmistama uniikki tilateos Hopeahimmeli voitti kultamitalin ja sai sen myötä paljon julkisuutta sekä kotimaisessa että kansainvälisessä mediassa. Rajalin suunnitteli 1960-luvulla Kalevala Korulle sarjatuotannomallien lisäksi näyttäviä uniikkikoruja, joista upeimpia kultainen Tokio-rannerengas. Börje Rajalin suunnitteli mallistoja Kalevala Korulle 1980-luvulle saakka.

Börje Rajalinin 1960-luvulla suunnittelema uniikki kultainen Tokio-rannerengas. Rannerenkaaseen on istutettu savukvartseja, Lapin granaatteja ja ruusukvartseja.

Vuonna 1963 saatiin ensimmäinen naispääsuunnittelija Paula Häiväoja Kalevala Koruun. Hän oli valmistunut muotitaiteilijaksi kymmenen vuotta aikaisemmin. Hän toimi ennen Kalevala Koruun tuloaan mm. Kaunis Korun pääsuunnittelijana. Kalevala Korussa hän pääsi toteuttamaan rohkeita ideoitaan vapaamuotoisista koruista. Korujen ja vartalon suhteesta syntyi uudenlaisia pelkistettyjä ja veistoksellisia vartalokoruja, jotka keskustelivat 1960-luvun vapautuneen vaatemuodin kanssa. Häiväoja hallitsi taidokkaasti muodon ja kauniit kaaret. Hän käsitteli koruja kiinteänä osana pukeutumista ja muotitaidetta.

"Vuonna 1963 saatiin ensimmäinen naispääsuunnittelija Paula Häiväoja Kalevala Koruun." 

1960-luvun muotoilun taidonnäyte. Paula Häiväojan suunnittelema futuristinen hopeapanta.

1960-luku oli voimakasta modernien hopeakorujen läpimurtoa. Kaunis Koru jatkoi Kalevala Korun tytäryhtiönä (v. 1989 lähtien) ansiokkaasti tätä linjaa 1990-luvulta uudelle vuosituhannelle, jonka alkupuolella merkit yhdistettiin ja näin vahvistettiin Kalevala Korun modernin korumalliston jatkumoa. Sain olla mukana tässä kehityksessä ensin Kaunis Korun muotoilijana vuodesta 1994 lähtien ja merkkien yhdistyttyä Kalevala Korun pääsuunnittelijana ja myöhemmin muotoilujohtajana. Olen voinut rakentaa omaa linjaustani modernista korumuotoilusta vahvan pohjan päälle, jota edellä mainitut lahjakkaat muotoilijat ovat olleet aikanaan luomassa. Uusien teknologioiden kehittymisen myötä käsityön rinnalle on tullut vahvasti 3D-mallinnus ja -tulostus, jotka mahdollistavat muotoja, joita ei aikaisemmin ole voitu sarjatuotannossa toteuttaa. Kiinnostavaa tällä hetkellä on niiden myötä uniikin korun mahdollisuus sarjatuotannollisessa valmistuksessa.

Kirsti Doukasin Kaunis Korulle 1990-luvulla suunnittelema Kimurantti-spektroliittirintakoru.

Pohjoinen valo -perhoskoru oli osa Kalevala Korun 80-vuotisjuhlavuotta juhlistanutta beryllikorukokoelmaa. Kirsti Doukasin suunnittelema uniikkikoru yhdistää rodinoitua hopeaa, 3D-tulostettu polyamidia ja kotimaista jaloberylliä. 

Kalevala Korun Espan myymälässä on 5.–17.9. korudesignnäyttely, jossa pääset tutustumaan arkiston aarteisiin 60–70 -luvulta. Esillä on mm. poimintoja Eero Rislakin, Börje Rajalinin sekä Paula Häiväojan tuotannosta. Tervetuloa!

Kirsti Doukas, Kalevala Korun muotoilujohtaja

 

! Käytät vanhaa selainta jota sivustomme ei tue. Päivittämällä selaimesi varmistat sivuston toimivuuden ja turvallisuuden.