Karkauspäivän kosinnat

Karkauspäivän kosinnat

Ensi viikon maanantaina vietetään jälleen karkauspäivää, joka tekee helmikuusta päivää pidemmän. Tätä erityislaatuista päivää vietetään aina neljällä jaollisina vuosina, eli seuraavan kerran karkausvuosi on taas vuonna 2020. Poikkeuksia tähän sääntöön ovat täydet vuosisadat, joista vain 400:lla jaolliset ovat karkausvuosia. Perinteiden mukaan myös naiset saavat kosia karkauspäivänä, koska ennen tämä ei ollut mahdollista. Kieltävän vastauksen antaessaan mies joutui ostamaan kosijalle hamekankaan. Englannissa taas käsineet olivat hamekankaan vastike. 

Karkauspäivää on vietetty Pohjoismaissa helmikuun 29. päivänä vasta vuodesta 2000, tätä ennen karkauspäivä oli helmikuun 24. päivä. Helsingin kaupunginkirjasto kertoo karkauspäivän nimityksen alkuperästä näin:

”Karkauspäivän nimitys ei liity karata-verbin yleiskieliseen merkitykseen "paeta", vaan se pohjautuu sanan länsimurteissa tunnettuun "hypätä". Kustaa Vilkunan teorian mukaan hyppääminen liittyy vanhoihin puukalentereihin, joissa päivien edetessä siirrettiin puutappia kolosta seuraavaan. Karkauspäivänä ei näin voitu tehdä, vaan tappia ainoastaan hyppäytettiin ilmassa ja palautettiin takaisin samaan koloon. Englannin "leap day" viittaa sekin hyppäämiseen. Toisaalta sekä leap että karkaaminen merkitsevät myös tanssimista, joten mahdollisuuksia on muitakin.”

Nykyään kuka tahansa voi kosia milloin vain, mutta karkauspäivän merkitys suosittuna kosintapäivänä on säilynyt. Päivämäärä jää varmasti mieleen ja kihlausta on hauska juhlistaa kunnolla neljän vuoden välein. Kysyimme Facebook-sivumme seuraajilta heidän kosintatarinoitaan tulevan karkauspäivän kunniaksi ja monella oli juuri karkauspäivään liittyvä tarina.

Alle olemme keränneet osan tarinoista. Näitä lukiessa tulee takulla hyvä mieli!   

”Karkauspäivänä 2004 mieheni odotti jännittyneenä sormuksen kera kosintaani. No, kun sitä ei tullut, hän kosi sitten keskiyöllä itse ja yllätti minut täysin Polku-sormuksen kera. Karkauspäivänä 2008 karkasimme yksissä tuumin salaa naimisiin ja nyt vietämme hääpäivää joka neljäs vuosi - ei tule niin kalliiksi. Tällä kertaa emme pääse juhlimaan tätä harvinaista ihanaa hääpäivää, koska olen kuntoutuksessa. Todennäköisesti kotona paluutani odottaa jotain Kalevalaista.”

”28 vuotta sitten karkauspäivänä minä kosin. En perinteisesti, vaan seuraavalla runolla (Walt Whitman, suom. Arvo Turtiainen): "Tässä käteni, annan sinulle rahaa arvokkaamman, annan rakkauteni, annan sinulle saarnoja ja säädöksiä verrattomamman, annan itseni. Haluatko sinä antaa itsesi minulle? Lähdetkö matkalle kanssani? Pysyttelemmekö yhdessä niin kauan kuin elämme?"  Kohta 28 vuotta onnellisessa avioliitossa olleina voimme edelleen yhtyä noihin runon sanoihin.”

”Minä "kosin" miestäni edellisen karkauspäivän aikaan, eli vuonna 2012. Olimme yhdessä sopineet, että kihloissa olo riittää meille, naimisiin meno on turhaa. Jostain syystä päätin toisin. Joten kun tajusin, että karkauspäivä lähestyy, aloin punoa suunnitelmaa. Ostin sormuksen pitkän harkinnan jälkeen, piilotin sen karkauspäivää edeltävänä iltana sormusrasiassaan kahvinkeittimen suodatinpussiin, jonka laitoin paikoilleen kahvinkeittimen suodattimeen ja odotin aamua. Huonosti nukutun yön jälkeen kuuntelin aamulla korvat höröllään, kun mies aloitti aamutoimet keittiössä. Kuulin kun hän otti kahvipurnukasta poroja ja lusikoi suodattimeen. Siinä vaiheessa kauhistuin: eikö hän huomannut sormusta!!?? Sitten kuulinkin jo hämmästyneen ja ehkä hiukan ärsyyntyneen äänen: "Mitä hittoa? Helenaa, mitä ihmettä...?" Kun mies tajusi lopulta mitä olin "mennyt tekemään", suostui hän "kosintaani" nauraen.” 

 

Karkauspäivä ei tosiaan ole se ainoa päivä kun naiset kosivat, ja monet innostuivatkin kertomaan oman tarinansa: 

”Toiminnan naisena otin ja kosasin tuota ukkoani helteisen työviikon päätteeksi elokuun toisena 2013 reilun vuoden seurustelun jälkeen. Paikkana maailman superromanttisin Joensuun Prisman Buffa. Sormukset käytiin heti viereisestä liikkeestä ja iltapuhteella ajettiin sitten auringonlaskua kattomaan Höytiäisen Jouhteniseen; kiivettiin korkeimmalle kohdalle, ruuvattiin sormukset paikoilleen ja syötiin karkkia. Josko tuohon avoliittoon tulis se 'i' joku päivä somisteeksi..”

”Minä kosin itse yhtenä iltana ku mies oli paikallisessa parilla... Laitoin kynttilöistä nuolen osoittamaan meidän makkariin. Väripapereista rytistin palloja jotka muotoilin sängynpäälle sydämeksi. Sisään kirjoitin lapun: 'mennäänkö myö rakas naimisiin?' Ja sit mie oottelin sängys ku miekkonen tuli kotiin. Vastaus oli myöntävä”

”Vaikka ei ollut karkauspäivä vaan juhannus 20.6.1997, niin minä kosin miestäni. Juhannusaatto ja lähdettiin mökillä soutelemaan ja niin minä oikein polvistuin paatin pohjalle ja kosin sormuksien kanssa. Ja mies suostui (kun ei voinut karkuunkaan mennä kun ei osaa kovin hyvin uida) ja nyt on yhteistä matkaa takana 20 vuotta, mistä naimisissa 12 vuotta.”


Tarinoista käy myös ilmi, että kosinnan ei aina tarvitse olla mitenkään erikoinen, vaan joskus ihan arkinenkin tilanne voi olla se kaikista paras.

”Minua kosittiin minun istuessani tietokoneella, kamalassa flunssassa ja kuumeen tokkurassa. Mies tuli ja polvistui kirjekuoren ja sormuksen kanssa eteeni ja kosi minua. Voisin sanoa rehellisesti, että olihan se ihan söpöä ja romanttista ja kirjeessä oli hänen minulle tavatessamme kirjoittama ihana kirje, jossa hän kertoi, että on tavattuamme jo päättänyt että MINÄ olen se jota hän on aina etsinytkin. Kosinta tapahtui noissa olosuhteissa, ollessani kipeänä sen vuoksi, että mies halusi kosia minua samana päivänä kun isänsä on äitiään kosinut ja samana päivänä kun heillä oli 40-vuotishääpäivä. Nyt voisin kosia häntä erityisromanttisesti, terveenä ja virkeänä ja nauttia täysin siemauksin, koska emmehän ole vihille vielä ennättäneet..”

”Meillä poikettiin niin sanotusta perinteestä ja minä olin se, joka kosi. Kerroin miehelleni kuinka ihana hän on ja olen elänyt siihen astisesti olleen elämäni parhaat hetket hänen kanssaan ja haluan elää vastakin. Ei sen aina tarvitse olla niin ihmeellistä. Arki on juhlaa yhdessä ja ne yhteiset hetket kantavat pitkälle”

”Olin tekemässä eväsleipiä keittiössä puolen yön aikaan kun muruseni tuli luokseni, polvistui eteeni ja kysyi "kahliudutaanko?" vastasin hymyillen "joo" ja hän naksautti käsiraudat - toisen puoliskon minun ranteeseeni ja toisen omaansa. Ihanan arkinen mutta erilainen”


Myös vähän erikoisempiakin kosintatarinoita kerrottiin:

”Reilu kolme vuotta sitten jouluaamuna aloin vaihtamaan vaippaa muutaman kuukauden ikäiseltä tytöltämme. Avasin vaipan ja löysin vaipan sisältä sormuksen. Hetken sitä siinä pyörittelin ihmeissäni ja sitten mies polvistu siihen viereen, että laitetaanko sormeen? Onneksi ei ollu sinappeja seassa. Pesun ja pusun kautta sormeen. Oli hyvin hämmentävää. Mietin että tyttö on niellyt jonkun sormuksen. Ei käynyt mielessään, että se olisi sinne piilotettu.”

”Aamulla herättyäni poikaystäväni tuli makuuhuoneeseen ja pyysi minua peittämään silmäni unimaskilla. Ihmettelin mistä oikein on kyse, sillä luulin että olen menossa töihin ja poikaystäväni työmatkalle. Hän kuitenkin johdatti minut olohuoneeseen, jonka lattian hän oli romanttisesti koristellut tuikuin, jotka muodostivat sydänkuvion. Lattialla ja seinillä oli sydämen muotoisia lappuja, joissa jokaisessa oli jokin kaunis kirjoitus minulle. Christian istutti minut tietokoneen ääreen, jonka ruudulla alkoi pyöriä kuvia vuosiemme varrelta oman biisimme soidessa taustalla. Minä katselin kuvia kyyneleet silmissä. Viimeiseksi ruudulla luki "Alisa, tuletko vaimokseni." Tämän jälkeen tuleva mieheni ohjasi minut kynttiläsydämen keskelle, polvistui eteeni, kertoi rakastavansa minua ja pyysi minua vaimokseen iki-ihanan sormuksen kera. Vastasin tietenkin kyllä. Tämän tunnekuohun jälkeen hän ohjasi minut takaisin tietokoneen ääreen, jossa minun tuli laittaa sydänlappuset numeroituun järjestykseen, ja lopulta niistä muodostui sana Pariisiin! Nyt minulla oli tunti aikaa pakata, jonka jälkeen rakas ystäväni tuli viemään meidät lentokentälle. Työpäivä vaihtuikin rakkauslomaan Pariisissa. Minulle tämä oli maailman romanttisin kosinta. Sen suunnitteluun rakkaani oli käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. 9.10.2015.”


Moneen tarinaan liittyy myös Kalevala Korun sormukset ja olemme erittäin iloisia siitä, että saamme olla mukana jakamassa näitä elämän tärkeimpiä hetkiä kanssanne. Esimerkiksi Vierekkäin, Metsäpirtti, Polku, Lumihiutale ja Uskelan sormus ovat valikoituneet tarinoiden kertojien kihlasormuksiksi. Myös Filigraani-sormus ja Vaasan sormus ovat klassikkoja, jotka ovat suosittuja vuodesta vuoteen.

Onko sinulla muistoja liittyen karkauspäivään tai muuten vain sinulle tärkeä kosintatarina, jonka haluat jakaa kanssamme? Facebook-sivuillamme on käynnissä arvonta, jossa voit voittaa suosikkikorusi kertomalla tarinasi. Käy osallistumassa ja lukemassa lisää ihania tarinoita täältä!

! Käytät vanhaa selainta jota sivustomme ei tue. Päivittämällä selaimesi varmistat sivuston toimivuuden ja turvallisuuden.
Maksu- ja toimitustavat

Maksu- ja toimitustavat

Verkkokaupassamme käytössäsi ovat verkkopankit, luottokortit sekä Klarna Lasku, Erämaksu ja Tili. Tilauksen saat nopeasti R-Kioskille, pakettiautomaattiin, myymäläämme tai Postilla kotiovelle.

Tutustu maksu- ja toimitustapoihimme

Verkkokaupan asiakaspalvelu

Verkkokaupan asiakaspalvelu

Asiakaspalvelumme palvelee arkisin klo 10 - 16 ja
online chat klo 13 - 21.

verkkokauppa@kalevalakoru.fi
0207 611 230 (mpm/pvm)

Huoltopalvelu

Korujen huoltopalvelu

Jos oma Kalevala Korusi rikkoontuu tai vaatii huoltoa, voit lähettää sen suoraan huoltopalveluumme. Täytä huoltotilauslomake ja seuraa ohjeita:

Lähetä korusi huoltoon

Huoltokyselyt: huolto@kalevalakoru.fi